1976 Hienot turistibussit ja Delta
Veljekset Salmela Oy:n Delta 400 1977
Scanian V8-moottorinen alusta kulmikkaalla Delta 400 korilla on oiva esimerkki autosta, jossa on menty liian kovaa ja liian pitkälle. Scanialla oli – kuorma-autopuolella yhä on – kova usko suuri-iskutilavuuksisen kumeaäänisen V8-moottorin kykyihin. 70-luvun alkaessa ei öljykriisi ollut ennakoitavissa ja yleisesti uskottiin, että turistibussien tulevaisuuden moottorit ovat väkivahvoja V-koneita.
Scania oli esitellyt vaivalla kehitetyn DS14 V8-moottorinsa vuonna 1969. Esittelyhetkellään moottorin 350 hevosvoimaa tekivät siitä Euroopan tehokkaimman kuorma-automoottorin. Samanlainen 14-litrainen voimanpesä piti saada linja-autoonkin, joskin linja-autossa jätettiin turbo pois, jolloin teho putosi kahteen ja puoleensataan hevosvoimaan. Tämä tehomylly asetettiin BR145 alustassa taakse ja vuonna 1971 alkoivat aikansa muskelilinja-autojen toimitukset.
Muilta osin BR145 noudatti Scanian tuon ajan moderneimpia ajatuksia linja-autoista. Alusta vaati kantavan korin eli korintekijän asia oli huolehtia etu- ja taka-apurungon välisestä alueesta. Ratti oli miltei vaakatasossa ja ohjaus oli tehostettu höyhenen kevyeksi. Ratin asennosta nämä autot saivatkin lempinimen ”puimuri”. Vaihteisto oli käsivalintainen ja pitkien taakse ulottuvien käyttövipujen vuoksi hieman opettelua vaativa.
Delta 400 oli Liedossa sijaitsevan Delta Plan koritehtaan raju irtiotto hienojen turistibussien suuntaan. Mitään saman näköistä ei Suomessa ollut aiemmin tarjottu ja jotkut ihastuivat, mutta toiset kauhistuivat. Vaikka kori oli näyttävä ja suuri – se oli rakenteeltaan yksinkertainen ja oikeasti melko halpa tehdä. Vastaavasti se ei ollut mikään maailman kestävin rakenne – varsinkin ruoste vaivaa koria herkästi.
Delta 400 autot saivat pienen, mutta vannoutuneen kannattajakunnan, joista monet olivat norjalaisia liikennöitsijöitä. Mitä väliä sillä oli, että ahtamaton 14-litrainen moottori oli varsin janoinen polttoaineelle tai että auto erikoisen ajotuntumansa vuoksi edellytti vain asiaan perehtyneiden kuljettajien käyttöä ajotehtävissä. Auto oli nopea ja näyttävä – eikä silloin muulla ollut väliä. V8 poistui Scanian linja-autojen vaihtoehtolistalta 1978, kun vain 894 alustaa oli toimitettu asiakkaille. Myöskään Delta 400 koria ei valmistettu suuria määriä, koska jopa Delta Planilla itseltään oli tarjolla paljon käytännöllisempiä malleja.
Veljekset Salmela osti Delta 400 V8-Scanian lippulaivakseen vuonna 1977. Auto oli etumoottorisiin Scanioihin nähden vaikea ylläpitää ja se jäi pois liikenteestä jo vuosituhannen vaihteessa. Sitä säilytettiin tallissa kuitenkin konkurssiin 2016 asti. Auto on tuotu museolle ajamalla.
Someron Linja Oy:n Delta 400 1976
Scanian V8-moottorinen alusta kulmikkaalla Delta 400 korilla on oiva esimerkki autosta, jossa on menty liian kovaa ja liian pitkälle. Scanialla oli – kuorma-autopuolella yhä on – kova usko suuri-iskutilavuuksisen kumeaäänisen V8-moottorin kykyihin. 70-luvun alkaessa ei öljykriisi ollut ennakoitavissa ja yleisesti uskottiin, että turistibussien tulevaisuuden moottorit ovat väkivahvoja V-koneita.
Scania oli esitellyt vaivalla kehitetyn DS14 V8-moottorinsa vuonna 1969. Esittelyhetkellään moottorin 350 hevosvoimaa tekivät siitä Euroopan tehokkaimman kuorma-automoottorin. Samanlainen 14-litrainen voimanpesä piti saada linja-autoonkin, joskin linja-autossa jätettiin turbo pois, jolloin teho putosi kahteen ja puoleensataan hevosvoimaan. Tämä tehomylly asetettiin BR145 alustassa taakse ja vuonna 1971 alkoivat aikansa muskelilinja-autojen toimitukset.
Muilta osin BR145 noudatti Scanian tuon ajan moderneimpia ajatuksia linja-autoista. Alusta vaati kantavan korin eli korintekijän asia oli huolehtia etu- ja taka-apurungon välisestä alueesta. Ratti oli miltei vaakatasossa ja ohjaus oli tehostettu höyhenen kevyeksi. Ratin asennosta nämä autot saivatkin lempinimen ”puimuri”. Vaihteisto oli käsivalintainen ja pitkien taakse ulottuvien käyttövipujen vuoksi hieman opettelua vaativa.
Delta 400 oli Liedossa sijaitsevan Delta Plan koritehtaan raju irtiotto hienojen turistibussien suuntaan. Mitään saman näköistä ei Suomessa ollut aiemmin tarjottu ja jotkut ihastuivat, mutta toiset kauhistuivat. Vaikka kori oli näyttävä ja suuri – se oli rakenteeltaan yksinkertainen ja oikeasti melko halpa tehdä. Vastaavasti se ei ollut mikään maailman kestävin rakenne – varsinkin ruoste vaivaa koria herkästi.
Delta 400 autot saivat pienen, mutta vannoutuneen kannattajakunnan, joista monet olivat norjalaisia liikennöitsijöitä. Mitä väliä sillä oli, että ahtamaton 14-litrainen moottori oli varsin janoinen polttoaineelle tai että auto erikoisen ajotuntumansa vuoksi edellytti vain asiaan perehtyneiden kuljettajien käyttöä ajotehtävissä. Auto oli nopea ja näyttävä – eikä silloin muulla ollut väliä. V8 poistui Scanian linja-autojen vaihtoehtolistalta 1978, kun vain 894 alustaa oli toimitettu asiakkaille. Myöskään Delta 400 koria ei valmistettu suuria määriä, koska jopa Delta Planilla itseltään oli tarjolla paljon käytännöllisempiä malleja.
Someron Linja osti neljä Delta 400 V8-Scania autoa pikavuoroautoiksi vuonna 1976. Ne myytiin pois jo 1979-80. Linja-automuseon Delta 400 oli Someron jälkeen Westendin linjalla ja Sideby Trafikbolagilla. Martti Koski osti auton takaisin yksityiskokoelmaansa ja silloin se maalattiin Someron väriin.
